The Skylarks - " Liverpoolilaisempia kuin me itse", totesi eräs liverpoolilainen kuuntelija poikien levynjulkistamistilaisuudessa Tampereen YO- talon keikalla 1992. Nelikon esittämä vankka Mersey-beat originaalilaitteineen ja -soundeineen luo vauhdikkaan rock´n`roll -shown. Aito kalusto on haalittu vuosien varrella mm. Helsingin kaduilta ja legendojen jäämistöistä (esim. Agents, Willberg, Maijanen, Unto Mononen). Monitoreina käytettävät Vox-pilarit löytyivät erään heviyhtyeen ullakolta.

Alku

Ensimmäinen poikien opettelema kappale oli rautalankabiisi Emma. Beatlesin musiikin kuuleminen ensi kerran oli kuitenkin se potkaisu, joka ajoi pojat varsinaisesti musiikin pariin – ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Opetellessaan ensimmäisiä Beatle-kappaleitaan korvakuulolta naapurin vinyylilevyiltä pojat eivät edes tienneet, kuinka suuri nimi Beatles maailmalla olikaan – he pitivät vain kuulemistaan kappaleista ja yrittivät saada aikaan jotain samanlaista.

Länsirannikkomme 60–luvun musiikkiin vannoutunut yhtye, joka on säveltänyt paljon omiakin kappaleita, perustettiin 1984, jolloin Lapinnevalta (Huom. Alkaa L- kirjaimella kuten Liverpool ja on yhtä monta kirjainta) kotoisin olevat Laihosen veljekset Keijo, Pasi ja Tero sekä Anssi Rintala alkoivat enemmänkin soitella ja säveltää omaa musiikkiaan. Treenejä pidettiin säännöllisesti joka toinen viikonloppu naapurien harmiksi kesäisin ulkosalla. Ensimmäinen keikka oli Jaakkolassa sijaitsevalla Lennon-talolla uuden vuoden aattona 1987. Tämän jälkeen treenit jatkuivat, kunnes Anssi jäi pois, ja tilalle astui Timo Niinimäki, jonka Keijo oli nähnyt soittavan vanhan talon yläkerrassa rumpuja ja kitaraa.

1988 Parkanoon oli perustettu Studio 5 vanhalle juna-asemalle, josta oli ilmoitus paikallisessa lehdessä. Koska omia kappaleita oli sävelletty, päätettiin mennä katsomaan olisiko mahdollista tehdä jonkinlainen äänite. Vierailun ja koeäänityksen tuloksena Studio 5:n perustajat ehdottivat mm. Skylarksien osallistumista ”Nuorten taidetapahtuman” -nimellä olevaan valtakunnalliseen bändikisaan, josta paikallisen, läänitasoisen ja valtakunnallisen karsinnan jälkeen tulikin jaettu 1. sija Penniless of the People -yhtyeen kanssa.

Jatko

Tämän jälkeen alettiin suunnitella ensimmäisen singlen tekemistä. It’s Time To Go syntyikin 1989 vuoden keväällä (It’s Time To Go / Wish You Could Hear). Äänitteitä ilmestyi tasaiseen tahtiin: It’s Time To Go MC 1989, For You EP 1991, Till The End Of The Day pitkäsoitto 1992, Take Your Time CD sinkku 1993, A Long Long Time CD sinkku 1999, The Skylarks CD sinkku 1999 sekä useita esittelyyn tarkoitettuja singlejä.

Pitkäsoiton Till The End Of The Dayn aikaan keikkailu alkoi olla melko hurjaa, sillä pojat olivat kaikki päätöissä, ja monesti saavuttiin keikalta suoraan töihin ja illalla taas keikalle ympäri Keski- ja Etelä-Suomea.

Esiintymisiä oli Nummirockissa, Provinssirockissa, Kesälavoilla, Tavastiaklubilla, Pori Jazzeilla, Olavinlinnan oopperasalissa, Ruotsinlaivoilla, Tukholmassa, ravintoloissa, Back To The Sixties -tapahtumissa, Ilovaarirockissa, Vaasan ja Tampereen jäähallien Hot Rod näyttelyissä, Savoy teatterissa, Peacock teatterissa, Viikinsaaren rautalankatapahtumissa, Yyterin Twistissä jne. Monissa tapahtumissa pojat esiintyivät englantilaisten 60-luvun yhtyeiden kanssa (mm. Searchers, Swinging Blue Jeans, Tremeloes, Renegades). Norjalaista legendaa Jan Rohdeakin jossain välissä ehdittiin säestämään.

Valtuutetun Skylarks -autonkuljettajan tittelin sai vasta kun valkoinen kauluspaita päällä -15 asteen pakkasessa korjasi vuotavaa jakajapumppua tien päällä. Öisin paluumatkoilla pidettiin kuskia hereillä laulaen kovaan ääneen Topia ja Agentseja akustisella kitaralla säestäen.

Mukana yhtyeessä basistina toimi pitkään myös Turkulainen Jakke Aho, sekä tuuraamassa useasti oli Topi Sorsakosken luottomies kitaristi Jyrki Telilä.

Basisti Kimmo Huopaisella on omakin bändi Savonlinnassa (Anakonda), joka viettää hiljaiseloa, mutta on olemassa, on tehnyt hyvän levynkin. Kimmo soittaa siinä kitaraa. Skylarksin rumpali Keijo onnistui kuitenkin huijaamaan Kimmon ostamaan Höfnerin viulubasson, ja parin viikon päästä Kimmolle annettiinkin pitkä biisilista käteen, ja sanottiin, että hänet on kiinnitetty basistiksi ja keikka odottaa ihan pian.

Mistä nimi The Skylarks?

”Ensimmäisiä nimiä taisi olla BeatFeels, mutta jostain syystä emme olleet siihen täysin tyytyväisiä ja soittelukin vaihtelevalla kokoonpanolla ( Keijo, Pasi sekä heidän isoveli Osmo ja Ari Kyösti ) oli sellaista hyperharrastelua. Kun kokoonpano hiukan vakiintui (veljekset Keijo ja Pasi, Tero sekä Anssi Rintala ) tuli Anssin ehdotuksesta The Slides. Kun varsinainen ensimmäinen Skylarks-miehistö (Keijo, Pasi, Tero ja Timo Niinimäki) alkoi olla koossa ensimmäisten studioäänitysten käynnistymisen aikoihin, kaivattiin uutta nimeä ja jossain kohtaa Pasi heitti ilmaan
ehdotuksen The Skylarks (= Kiurut eli leivoset) ja kaikkien mielestä se oli paras. Meillä oli nimi.

Mitään ihmemystiikkaa nimessä ei pitäisi olla - etsittiin vain jotain sopivalta sointuvaa ja tuo sana tavallaan löydyttyään otettiin paremman puutteessa käyttöön eikä siitä enää oikein jaksettu luopuakaan - se vain jäi meille. The Skylarks -nimi on ollut ja lienee edelleenkin suosittu musiikkipiireissä. The Skylarks -nimisiä kokoonpanoja on ollut ja on edelleenkin mm. Brittein saarillla, Sveitsissä on toiminut The Skylarks
-niminen 50-luvun rock´n´roll yhtye, New Yorkissa 70-luvulla on ollut saman niminen rockyhtye - eräältä tämän yhtyeen jäseneltä Pasi sai tervehdysviestin joskus 2000-luvun alussa.”

Tänään

Nykyään The Skylarks keikkailee edelleen aktiivisesti. Samat hienot legendaariset vanhat laitteet ovat edelleen käytössä ja vauhti tuntuu jälleen lisääntyneen. Hienoja keikkoja ja tapahtumia on tulossa ja Liverpooliinkin oltaisiin poikia viemässä.

Skylarksin vakikokoonpano nykyisin on Keijo Laihonen (rummut ja laulu), Pasi Laihonen (kitara ja laulu), Timo Niinimäki (kitara ja laulu) ja Kimmo Huopainen (basso ja laulu).